GeneRally

Radan ulkoasusta päätellen ajobaana on rakennettu Kiasman takapihalle. Moottoritiellä otetaan menopelistä mittaa. Ilmojen halki käy rallikuskin tie... vai miten se menikään. Öh... missäs minä nyt olen. Ei näytä Monacolta. Pienoismallimaailma GeneRallyn grafiikka on siis kolmiulotteista, vaikka sitä ei juuri mistään näekään. Ainoita todisteita asiasta on jo aiemmin mainittu vapaavalintainen kuvakulma, joka on ratakohtainen. Mielenkiintoisimmat radat ovatkin kuvattuja mitä mielenkiintoisimmista kuvakulmista, vaikka rataa saattaa muuten olla aika vaikea pelata puiden ja muun roinan blokatessa näkyvyyttä. Vaikka autoilla kisaillaankin kolmessa ulottuvuudessa, koneelta ei vaadita nimeksikään tehoja. Syynä on mitä ilmeisimmin hyvin optimoitu tekniikka ja se, että kentällä ei liiku juurikaan mitään muuta kuin kaaroja. Keveydestään huolimatta grafiikka on hienoa. Korkeuserot langettavat varjoja mäkien ja monttujen luo ja itse ratakin voi olla todella yksityiskohtainen. Pitkäjänteisellä työllä kaupunkiaiheisen radan luominen on täysin mahdollista, ja jälki näyttää kaupunkilta kaikkine jalkakäytävineen ja suojateineen. Yksikään ajobaana ei kuitenkaan ole täydellinen ilman objekteja, joita Jukka ja Hannu Räbinä tarjoilevat pelaajille noin 25 erilaista. Ne ovat lähinnä oikeiden ratojen varsilta löytyvää enemmän tai vähemmän hyödyllistä kampetta. Tavaraskaala on GeneRallyn historian aikana myös laajentunut, muun muassa kaktuksilla ja kuusipuilla. Näin oman ratansa voi onnistuneesti sijoittaa vaikkapa Saharan aavikoille tai ehkäpä Kanadan aarniometsiin. GeneRallyn ääniskaalasta ei juuri keskustelua saa pystyyn. Äänipaketteja toimitetaan GeneRallyn mukana kaksi kappaletta, tavalliset ja toiset, olevinaan hauskat äänet. Pelin äänimaailma on kuitenkin niin suppea, että vaikka omien ääniteemojen luonti on mahdollista, niissä ei pysty olemaan eroja kovinkaan runsaasti. Musiikkeja GeneRallyyn ei ole sävelletty, mutta CD:n tai Mp3:ien soittaminen pelin taustalla tuntuu soveltuvan hommaan kuin valettu. Joulun kunniaksi GeneRallystä on julkaistu uusi versio 1.05. Siihen on sisällytetty lukuisia uudistuksia, esimerkiksi tasoeditorin uusi zoomaus-toiminto on tervetullut ominaisuus. Joulupainos -nimikkeellä julkaistu versio 1.05 sisältää myös uuden menopelin, pulkan, sekä 16 uutta rataa. Arvostelu on kirjoitettu versiosta 1.04. Viime vuosikymmenellä ilmestynyt Slicks 'n Slide on legendaarinen peli. Se eli aikansa suomalaisen pelaamisen huippunimenä, mutta nykyään sitä kalvavat pahatkin yhteensopivuusongelmat nykytekniikan kanssa. Tämä DOS-ympäristöön suunniteltu menestyksekäs peli ei vain toimi tarpeeksi hyvin nyky-Windowsien alla. Myöskään grafiikoissa ei nykymittapuin enää ole mitään äimistelemistä. Mutta äimistelyn aihetta löytyy siitä, kuinka mahtavan ajoitetusti Slicks 'n Sliden manttelinperijä GeneRally saapui suomalaispelaajien (ja miksei muidenkin) iloksi. Slicks -vanhuksen voi kevein mielin jättää viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviään, sillä GeneRally on kuin Slicks uudelle vuosituhannelle siirrettynä. Pelin grafiikat ovat ajan tasalla, se ei tingi pelattavuudesta ja se rullaa Windowsin alla. GeneRally on peli, jota yksikään ei voi syyttää tylsäksi ajanhukaksi. Staattisuus on IN GeneRally jatkaa samaa rataa, mitä Slicks 'n Slide aikanaan raivasi. Ajoradat ovat edelleen staattisia kokonaisuuksia, eli koko rata näkyy ruudussa kerralla. Kuten muissakin kaahailupeleissä, GeneRallyssa on tarkoitus ajaa maaliin voittajana mahdollisimman monta kertaa tavoitteena kultapokaali turnauksesta. Kierrosmäärät ja turnauksen pituuden voi tietenkin itse päättää. Kisailemassa kaaroja voi kerralla olla kuusi, mutta varikolla niitä voi säilytellä vaikka millä mitalla. Arcade-kaahailuun ei tarvitse tyytyä, vaan bensankulutukseen ja renkaiden kulumiseen voi vaikuttaa haluamallaan tavalla. Yltiörealismiin GeneRallyssä ei kuitenkaan ylletä, mikä on varmaan ihan tietoinen päätös pelin tekijöiltä. GeneRally on suora, ajanmukaistettu versio Slicks 'n Slidestä. Pelin