Runeberg Day

Johan Ludvig Runeberg. Kuva: Svenska litteratursällskapet i Finland rf. Runeberg-kirjaston kuvakokoelma SLSA1160 Johan Ludvig Runebergin runot ovat koskettaneet monia henkilökohtaisesti ja tunnetasolla. Erityisesti vanhemmat sukupolvet muistavat Vänrikki Stoolin tarinat, Sven Tuuvan ja Lotta Svärdin. Kyseinen runoteos löytyi useimmista kodeista 1900-luvun alkupuoliskolla. Myös Runebergin lyyriset ja eeppiset runot, ennen kaikkea Saarijärven Paavo, ovat merkittävästi muokanneet kuvaa suomalaisista työteliäänä, uskollisena, rehellisenä ja jumalaapelkäävänä kansana. Sama mielikuva on pitänyt pintansa tähän asti. Käsitys Runebergistä ja hänen teoksistaan muuttui toisen maailmansodan jälkeen radikaalisti, kun uudet tuulet alkoivat puhaltaa. Suomessa jalansijaa alkoivat saada uudet yhteiskunnalliset liikkeet, kuten pasifismi, solidaarisuusliike, vasemmistolaisuus ja naisasialiike, eikä Runebergin teosten edustama romantisoitu ja idyllinen kuva Suomesta ja sen kansasta ollut enää kovin korkeassa kurssissa. Runebergiä pidettiin päinvastoin sodanlietsojana ja naisten alistajana. Runeberg on silti säilyttänyt asemansa Suomen kansallisrunoilijana – käsitykset hänestä ovat vain saaneet erilaisia painotuksia. Myös Runebergin vaimo, kirjailija ja naisasianainen Fredrika Runeberg, on herättänyt runsaasti kiinnostusta. Suomessa Runebergin päivää juhlitaan 5. helmikuuta – hänen syntymäpäivänään – virallisena liputuspäivänä, mutta myös kansanomaisemmissa yhteyksissä. Runebergiä on muistettu Ruotsissakin, ja hänen teksteihinsä perustuvat laulut ovat olleet usein mukana ruotsalaisissa laulukirjoissa. Esimerkiksi Maamme-laulua (”Vårt land”) on laulettu Ruotsissa 1960-luvulle asti. Runebergiä koskevien näkemysten ja yhteiskunnallisten olojen muuttuessa on luotu aivan uudenlaisia perinteitä vanhalle pohjalle. Suomessa on lukuisia kohteita, joihin on tehty pyhiinvaelluksia Runebergin tai hänen kuvailemiensa historiallisten tapahtumien muistoksi. Matkailu ja kotiseutuaate ovat 1970-luvulta lähtien ja erityisesti 2000-luvulla antaneet näille kohteille aivan uudenlaista elämää, sekä konkreettisesti eri paikkakunnilla että Internetissä. Tarjolla on historiallisia ruokalajeja, teatteri- ja musiikkiesityksiä, aikamatkoja, elokuvia ja näytelmiä. Eri paikkakunnilla järjestetään myös Runebergiin, hänen aikaansa ja teoksiinsa liittyviä festivaaleja, seminaareja, keskustelutapahtumia ja tapaamisia. Oravaisten taistelutannerta alettiin vuonna 1993 kehittää monipuoliseksi elämysmatkailukohteeksi pitkälti Vänrikki Stoolin tarinoiden hahmojen, kuten Oravaisten taistelussa kaatuneen Wilhelm von Schwerinin, pohjalta. Myös Porvoon museossa on ollut Runebergiin liittyvää toimintaa jo yli sadan vuoden ajan. Museo vastaa lisäksi Runebergin kodin, vuonna 1885 perustetun Suomen ensimmäisen kotimuseon, ylläpidosta. Eri puolilla maata on monenlaisia Runeberg-nähtävyyksiä, kuten Westmaninmuorin tupa (Vestmansmors stuga, Runebergin koulu) ja Runebergin metsästys- ja kalastusmökki Pietarsaaressa, Alajepuan sotilastorppa, Torgaren pappila ja rakkaudenpolku Kruunupyyssä, Fredrikantupa ja Runebergin kuusi Paraisilla, Runebergin lähde Ruovedellä ja Kroksnäsissä sekä Runebergin hauta Porvoossa. Nähtävyyksissä oppaat kertovat konkreettisiin tapahtumiin liittyviä tarinoita, jotka yhdessä fyysisen tapahtumapaikan ansiosta tuovat historian lähelle kuulijaa. Tapahtumat nivoutuvat suurempaan kokonaisuuteen ja tekevät elämyksestä merkityksellisen. Tarinat auttavatkin muodostamaan yhteisen, kollektiivisen muiston. Myös eri puolilla Suomea sijaitsevat kadut, ravintolat, kahvilat ja muut kohteet, jotka ovat saaneet nimensä Runebergin, hänen runojensa sankareiden tai Fredrika Runebergin mukaan, pitävät osaltaan historiaa elossa. Runebergin päivä huomioidaan sekä suomenkielisissä että suomenruotsalaisissa kouluissa tavallisimmin aamunavauksen yhteydessä. Toisinaan käydään läpi myös kansallisrunoilijan elämää ja tuotantoa. Mauri Kunnaksen Koiramäen Martta ja Ruuneperi -kuvakirja on osalt